TIETEENFILOSOFIAA OIKEASSAOLIJOILLE, LUKIJOILLE

LUKIJALLE

Tämä käsikirjoitus ei ole tieteellinen julkaisu, joten en viittaa tutkimustietoon kuin satunnaisesti, enkä laadi lähdeluetteloa. Oppikirjaksikaan en suosittele tätä, sillä en halua vaivata sinua, hyvä lukijani, kuivalla teorialla. Alussa on teoriaa sen verran, että suostuisit uskomaan sen, että totuutta voi ihan oikeasti yrittää jäljittää. Jos joku välttämättä haluaa käyttää tätä teosta oppikirjana, en vastustakkaan.

Silloin kun kyseessä on oma mielipiteeni, tuon sen selvästi esiin. Muissa tapauksissa esittämäni väitteet perustuvat lukemiini tutkimustuloksiin sellaisina, kuin ne muistan. Kaikki lähteeni ovat täysin julkisia ja ovat olleet kenen tahansa luettavissa. Se on syytä kertoa, että olen voimakkaasti sitoutunut hyvinvointiyhteiskunnan periaatteisiin, mikä ei voi heijastumatta kirjoituksiini esimerkiksi säästämistä käsitellessäni. Toisaalta taas sitoutumiseni johtuu siitä, että nähdäkseni olemassaoleva tutkimustieto puoltaa näkemystä, jonka mukaan hyvinvointivaltio on paras vaihtoehto sekä ihmisille että yrityksille edellyttäen että hyvinvointivaltio on myös poliittinen demokratia.

Kuten kerroin jo ”Kaikenlaisia esimiehiä” –kertomuksessani, en ole koskaan omaksunut muuta tieteenfilosofiaa, kuin skeptismin.  Ollakseen skeptikko on ihmisen oltava valmis hyväksymään ennen kaikkea omien mielipiteittensä, menetelmiensä ja tutkimustulostensa kriitikin. Sen vuoksi otin riemumielin vastaan tätä kirjaa koskevaa palautetta. rwuorine@welho.com

Kautta aikojen on ihmiskunta uskonut erilaisiin asioihin ja omaksunut erilaisia myyttejä, mutta kaikki ihmiskunnan uskomukset ja myytit ovat myöhemmin osoittautuneet epätosiksi. Sen vuoksi sallittakoon minun yrittää osoittaa epätodeiksi monet oman aikamme myytit ja uskomukset.

Tavoistani poiketen harrastan tässä kirjassa jonkin verran mustaa huumoria. Se saattaa loukata osaa lukijoista. Siihen en voi sanoa muuta, kuin sen, että tosiasioilla on kautta ihmiskunnan historian ollut tapana loukata niitä, joita totuus ei miellytä. Silloin  kun loukkaantunut on sattunut olemaan kuningas tai muu yksinvaltias, on totuuden esittäjä ollut suuremmissa vaikeuksissa kuin loukattu konsanaan. Tälläkin hetkellä tutkijoita, kirjailijoita ja toimittajia on vankiloissa eri diktatuurimaissa. Heidän ainoa rikoksensa on se, että he ovat eri mieltä diktaattorin kanssa ja ovat tuoneet sen esiin. Demokraattisissa maissa vääriä tutkimustuloksia saaneet tutkijat hoidetaan siistimmin. Tätä kirjoittaessa vallassa ollut Vanhasen – Kataisen hallitus esimerkiksi lopetti Itämeren tutkimuksen Suomessa ikävien tutkimustulosten vuoksi. Saman hallituksen sisällä sekä perussuomalaisten piirissä on tätä kirjoittaessani alettu haaveilla ympäristöministeriön yhdistämisestä maatalousministeriöön. Tämän haaveen todellinen syy on se, että yhdistämällä ministeriöt voitaisiin estää lähinnä mainituille puolueille epämieluisten tutkimustulosten julkisuuteen pääsy.  Nyt perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen on syytä pelätä ajatuksen läpimenoa, sillä tämä on asia, joka ei herätä poliittisia intohimoja, ja sen vuoksi ehkä helposti hyväksyttävissä hallitusneuvotteluissa. Yhdistäminenhän toteutettiin jo paikallisella tasolla silloin, kun läänit muuttuivat ELYiksi ja Aluevirastoiksi. ELYihin liitettiin myös entiset ympäristökeskukset. Yhdistäminen on selvästi heikentänyt ympäristösuojelun tasoa monilla paikkakunnilla. Esitänkin tässä muille suurille puolueille tieteen vapauden vuoksi vetoomuksen olla hyväksymättä kyseisten ministeriöiden yhdistämistä.

Tosin ei Suomessa kauan enää tehtäne tutkimusta lainkaan. Fantastisen yliopistouudistuksen fantastisuus on siinä, että se lopettanee tutkimuksen ja samalla ikävät tutkimustulokset.  Uudistuksen vastustajat näyttävät olleen oikeassa ainakin siinä, että rahaa riittää vain eräille soveltavan tutkimuksen suosikkialoille, mutta koko perustutkimus ja suuri osa soveltavaa tutkimusta jää paitsioon. Tässä on lainaus Wikipediasta artikkelista, joka käsittelee perustutkimusta, jotta tiedät, hyvä lukijani, mitä sillä tarkoitetaan:

Perustutkimus

Perustutkimuksen päätarkoituksena on yleinen tiedon lisääminen ja sitä kautta erilaisten muuttujien yhteyksien ymmärtäminen. Tällaisten tutkimusten taustalla on yleensä tavoite lisätä hyödynnettävissä olevaa tietoa, vaikka käytännössä tutkimusta vie eteenpäin tutkijoiden uteliaisuus ja yleinen tiedonhalu. Tutkimuksen toteutuksessa ei kuitenkaan ole mitään erityistä käytännöllistä tavoitetta, vaikka tietoa usein lähdetäänkin lisäämään sellaisista asioista, joista voi mahdollisesti yllättävienkin tulosten kautta olla jotain käytännön hyötyä. Termi "perustutkimus" siis viittaa siihen, että tiedon yleistymisen ja siis suuremman konsilienssin* kautta se tarjoaa perustan myös muulle toiminnalle, eri tasojen sovellutuksille ja maailmankatsomukselle. 

*Konsilienssi tarkoittaa esim. kahden eri tutkimuslähteen yhdistämistä.

Ilman perustutkimusta ei soveltavaa tutkimusta voi kauan olla. Ei edes suosikkialoilla. Ei ole mitään sovellettavaa! 

Ikävintä minusta ja fantastista ministeristä lienee se, että yliopistouudistuksen kärsijöiksi näyttävät joutuvan erityisesti humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset aineet.  Kansalaiselta joka ei ymmärrä, eikä niin ollen arvosta ikivanhoja sivistysarvoja haluaisin kysyä sitä, mistähän jatkossa saadaan luonnontieteitten, kielten ja historian opettajat suomalaisiin kouluihin. Yhteiskuntatieteiden syntyminen on yhteydessä valistuksen aikaan. Muuten en sitten kommentoikaan yhteiskuntatieteilijöiden tarvetta, sillä pidän itseäni jäävinä.

Yksityiseen yliopistojen rahoitukseen liittyy väistämättä kysymys tutkimuksen vapaudesta. Haluaako maksaja salata tiedot.  Tieteen yksi tunnusmerkki on avoimuus. Demokraattiseen yhteiskuntaan sen paremmin kuin tieteeseenkään avoimuuden kieltäminen ei sovi, diktatuuriin kyllä.  Diktatuurit muuten ovat osoittautuneet anteliaiksi lahjoittajiksi ainakin Englannin ja USA:n ylipistojen kyseessä ollen.

Yliopistolaitos ei ole ainoa, joka on joutunut kärsimään Suomessa vallitsevasta liberalistisesta talouspolitiikasta. Nykyinen keskustan ja kokoomuksen hallitus jää historiaan myös hallituksena, jonka aikana Suomessa on jouduttu sulkemaan museoita ja lisäksi lyhentämään toimimaan jääneitten aukioloaikoja. Museoitten ja yliopistojen kohtalo kertoo sen, että Suomi ei ole enää sivistysvaltiokaan. Olen ihan ollut kuulevinani jopa ministeriöstä sellaisen perusteen museoiden sulkemiselle, että niissä ei käy vain vähän yleisöä. Tällaisen perusteen esittäminen kertoo esittäjistään sen, että heillä ei ole käsitystä siitä, mitä museoissa tehdään. Yleisön vastaanottominen on varsinaisen toiminnan ohessa tapahtuvaa sivutoimintaa.

Lukiessannne kirjaa, olkaa hyvät ja ottakaa huomioon,  että tieteenfilosofiaa pohdittaessa tiede on yksi käsite, joka kattaa alleen kaikki tieteen alalajit. Näin tieteenfilosofin on mahdollista takertua yhtä hyvin lääketieteellisiin kuin esim. teologisiinkin aiheisiin olematta lääkäri tai pappi.

Politiikka eli yhteisten asioittemme hoitaminen on tunnevaltaista toimintaa. Ei se voisikaan olla tutkimukseen perustuvaa tietoa, sillä silloinhan kaikki puolueet olisivat vielä enemmän samanlaisia, kuin ne nyt ovat. Tyytykäämme siis siihen, mutta muistakaamme se, että poliittiset päätöksen perustuvat tunteeseen, jota kutsutaan myös ideologiaksi.

Vielä totuuteen pyrkimistäkin tärkeämpää on epäillä ja kysyä. Tiede ei etene ilman näitä kahta verbiä.