LUMIKERROKSEN SYVYYS EI KERRO LUMEN MÄÄRÄÄ

Talvella 2009 -2010 kuultiin julkisuudessa usein väite, jonka mukaan lunta oli paljon. Samaa virheellistä väitettä on toistettu joulukuussa 2010.  Lumikerroksen syvyys ei kerro lumen määrää.  Oikea mittari on lumen paino eli lumen sisältämä vesimäärä neliömetriä kohden. Kilogramma lunta neliömetrillä merkitsee vetenä millimetrin paksuista vesikerrosta. Talvella 2009 -2010 oli pitkä pakkasjakso ilman yhtään suojaa. Sama on ollut 2010 joulukuussa. Satanut lumi on sen vuoksi ollut kevyttä ja vähävetistä, mutta se on jäänyt keveytensä vuoksi näyttäviksi kinoksiksi. Moni ihmetteli sitä, miksi lumi suli niin nopeasti keväällä 2010. Vastaus on se, että se suli nopeasti, koska sitä oli vähän.

Ympäristökeskuksen mittauspaikka Helsingissä on Vantaanjoen suulla. Joulukuussa 2010 lunta oli siellä 80 kg neliöllä. Ennätys on jouluaatolta 1965. Silloin lunta oli 179 kg neliöllä. Silloin lunta oli paljon!  Talojen katot on yleensä mitoitettu kestämään lunta 180 kg neliöllä, joten jouluna 1965 alkoi jo olla syytä pudottaa lumi katolta.

KANSAINVÄLISYYTTÄ EI OLE

Nykyään tuntuu olevan muotia olla kansainvälinen. Nuoret eteenpäin pyrkivät nuoret ihmiset ja monet yritykset sanovat olevansa kansainvälisiä. Minun on pudotettava heidät jalustaltaan, sillä todellisuudessa mitään kansainvälisyyttä ei ole olemassakaan.

Maailmassa on ainakin 600 eri kulttuuuria, joita voidaan pitää pääkulttuureina. Niillä  jokaisella on lisäksi alakulttuureita.  Minun tapaiseni tavallinen suomalainen on asunut koko ikänsä Suomessa ja  tehnyt korkeintaan lyhyitä ulkomaanmatkoja.  Me tunnemme oman suomalaisuutemme ja sen jonkin alakulttuurin hyvin, mutta emme muita kulttuureita.  Jotkut meistä ovat asuneet puolesta kahteen vuoteen jossakin toisessa maassa esimerkiksi opiskelun tai työtehtävien vuoksi.  He tuntevat oman suomalaisuutensa lisäksi pikkuriikkisen tätä toista kulttuuria, mutta eivät maapallon muita 598:aa kulttuuria.

Omassa tuttavapiirissänikin on muutama henkilö, joka on työskennellyt monessa eri maassa ja eri maanosassa niin, että työskentely kussakin on kestänyt vähintään kaksi vuotta. He voivat sanoa tuntevansa tätä maapalloamme muita paremmim, ja he ovat jo pidemmällä matkallaan kansainvälisyyteen, kuin me muut olemme.

TARHALAPSET EIVÄT SAIRASTA KOTONA HOIDETTUJA ENEMMÄN

Lähes virallisissa piireissäkin on pidetty totena sitä, että päiväkodeissa päivähoidossa olevat lapset sairastava enemmän, kuin kotona hoidettavat lapset.

Uusi tutkimus osoitti tiedon tässäkin asiassa luuloa vahvemmaksi. Päiväkotilapset ja kotona hoidettavat lapset sairastavat yhtä paljon syntymän ja koulun alkamisen välisenä aikana. Sellainen havainto tutkimuksessa saatiin, että päiväkotilapset sairastavat tarttuvat taudit aikaisemmin eli siis nuorempina, kuin kotona hoidettavat lapset.  Luettuani tuon uutisen jäin itse pohtimaan sellaista asiaa, että tautien sairastaminen mahdollisimman nuorena ei välttämättä ole lainkaan huono asia.  Onhan mm. allergioiden yleistymisestä syytetty liiallista hygienia, joka estää lapsia sairastumasta, ja ohjaa näin lapsen elimistön puolustusreaktiot väärään suuntaan.

Päivähoidossa olevien lasten työssäkäyvien vanhempien ei siis pidä potea huonoa omaatuntoa ainakaan lasten sairastumisten suhteen!

EUROAIKA ON OLLUT VAURASTUMISEN AIKAA SUOMALAISILLE PAITSI KÖYHILLE SUOMALAISILLE

Yksi sitkeästi toistettuja myyttejä on se, että euron käyttöönottaminen olisi nostanut hintoja. Se voi päteä johinkin yksittäisiin tapauksiin, mutta kokonaisuutena euroaika on ollut Suomessa historiallisen alhaisen inflaation ja korkotason aikaa.  Verrattuna toistuvien devalvaatioiden ja korkeiden korkojen aikaan ennen euroa ovat suomalaisten palkansaajien ostovoima ja varallisuus kasvaneet enemmän, kuin todennäköisesti koskaan ennen Suomen historiassa vastaavan pituisen ajanjakson aikana.

Palkansaajien lisäksi hyötyjiä  ovat olleet muut ammatissa toimivat ryhmät. Vain työttömät ja muut tosiköyhät ovat edelleen köyhtyneet. Hehän eivät esimerkiksi ole voineet ostaa asuntoja alhaisesta korosta huolimatta.

ESIMERKKI ARKIELÄMÄN HUUHAASTA JA SEN VAIKUTUKSISTA

Kun Fortum pitkä etsimisen jälkeen löysi ostajan voimansiirtoyksikölleen eli IVO Transmission Engineering Oy:lle,  tuli sen uudeksi omistajaksi sijoitusyhtiö Capman rahastoineen. Kuten usein tällaisissa tapauksissa, niin tässäkin uusi omistaja halusi omat luottohenkilönsä johtoon sekä vaihtaa yrityksen nimen.. Uudeksi nimeksi tuli vielä hirveämpi eli Eltel Networks Oy. Uusi johto ei arvostanut meitä vanhoja ivolaisia, vaan Ivosta ja ivolaisuudesta tuli käsite ivolaisuus, joka merkitsi monenlaista pahaa. Nykyinen Suomen toimitusjohtaja oli vielä kesällä 2009 sanonut, että ivolaisuutta on yhtiössä edelleen liikaa. Ivolaisuutta ei kukaan ole tutkinut, joten sen käsitteen sisällöstä on mahdotonta sanoa yhtään mitään puhumattakaan, että se olisi pitävä irtisanomisperuste.  Ivolaisuuden vuoksi kuitenkin Suomeen tuli satakunta uutta työtöntä.  He olivat lähes kaikki työsuhteen päättyessä yli 53 –vuotiaita ja monet jopa putki-ikäisiä.  Kaikki he olisivat halunneet jatkaa työssä pidempään eli vähintään 63 –vuotiaaksi ja  muutamat jopa laillani 68 –vuotiaaksi, mutta se ei siis työnantajalle sopinut.  Kaikki irtisanonut olivat korkeasti koulutettuja ja pitkän kokemuksen omaavia.

En tiedä tarkkaan, kuinka monta näistä irtisanotuista on työllistynyt, mutta montaa ei heitä ole. Jotta minua ei voitaisi syyttää liioittelusta, niin oletetaan että noin 30 on työllistynyt ja noin 70 edelleen työttömänä. Käytännössä hyvin harva heistä voi enää työllistyä.  Huuhaan vuoksi siis huoltosuhde heikkeni 70 henkilöllä ja työttömyysturvan rahoittajat joutuvat maksamaan heidän työttömyysturvansa. Oletettavasti heidän keskimääräinen ansiopäivärahansa on n. 1900 euroa kuukaudessa, joten rahoitustarve on noin 133.000 euroa kuukaudessa ja 1,6  miljoona euroa  vuodessa.  Putkessa olevien osalta Eltel joutuu itse maksamaan turvan 500 päivän jälkeen, mutta siihen asti se rahoitetaan, kuten ansioturva yleensäkin rahoitetaan, eli maksajia ovat kansaneläkelaitos, työnantajat ja työntekijät sekä työttömyyskassat. Kelan osuus on kunkin työttömän osalta peruspäivärahan suuruinen eli tällä hetkellä 25,63 euroa päivässä eli 551 euroa kuukaudessa. Kassojen osuus on 5,5 %. Ylimenevästä osasta työnantajat rahoittavat yli puolet ja työntekijät alle puolet.  Tuosta 1,6 miljoonasta kelan osuus on 500 päivän jaksojen aikana 463.000 euroa vuodessa.

Yllä oleva tarina on ainutkertainen, mutta samantapaisia huuhaahan eli tunnejohtamiseen perustuvia tapauksia on työelämässä pilvin pimein, ja niiden seurauksena on turhaan työttöminä suuri määrä ihmisiä. Itse asiassa olisi mukava tietää tarkasti, kuinka suuri osa työttömistä on puhtaasti tunnejohtamisen seurauksena työtön. Kuka ryhtyisi tutkimaan?

Minusta oli tieteellisesti kovasti kiinnostavaa yrittää selvittää sitä, miten ivolaisista avainhenkilöistä eroonpääsy on vaikuttanut Elteliin. Onko Suomen tulos moninkertaistunut,  ovatko työtapaturmat loppuneet, ovatko sairaspäivät vähentyneet ja työilmapiiri huipussaan? Tämän vuoksi päätin kääntyä suoraan minut irtisanoneen Suomen toimitusjohtajan puoleen pyytäen häneltä edellä mainitsemiani asioita kuvaavat raportit vuosilta 2008, 2009 ja 2010.  Toimitusjohtaja ei tuntenut samanlaista tieteellistä mielenkiintoa, vaan  kieltäytyi tietojen antamisesta sanoen, ettei niitä anneta ulkopuolisille.  Sen sijaan hän kertoi muutaman mieleisensä yksityiskohdan, mutta ei niistä lähtökohdista voi tehdä johtopäätöksiä trendien suhteen.  Tässä kertomuksessani en julkaise subjektiivisia näkemyksiä, elleivät ne ole omiani.

Onneksi on lähdesuoja!  Eltelin puhelinyhteyksiä ja sähköpostijärjestelmää rasittamatta sain kaipaamani tiedot.  Itse asiassa osa niistä tuli, kuten entiselle pääministerille eli pyytämättä ja yllättäen. Valitettavasti niissä ei ole havaittavissa trendejä kumpaankaan suuntaan, vaan plussat ja miinukset vaihtelevat jaksosta toiseen samanlailla kuin ennenkin.  No, ehkä aikaa ei vielä ole kulunut riittävästi.

Sigmund Freund on minusta huuhaamaakari, mutta jostakin kummasta syystä hänen teoriansa nousevat aina uudestaan ja uudestaan pinnalle. Uusin oli vasta  julkaistu tutkimus, joka oli vahvistavinaan  Freudin Oidipus –kompleksia koskevan hypoteesin.  En taida tuntea Oidipuskompleksia tarpeeksi hyvin, sillä en yrityksistäni huolimatta nähnyt tämän uuden tutkimuksen tuloksilla yhteyttä Oidipus –kompleksiin.

Paheksuin jo tuolla alkuosassa mollaamista sillä perusteella, että se ei ole mikään toimiva tapa osallistua älylliseen keskusteluun. Freudilla oli selitys myös mollaamistarpeeseen. Heikon itsetunnon omaava ihminen kokee tarpeelliseksi vahvistaa omaa erinomaisuuttaan, mutta mikään ihmisyhteisö ei pidä itsekehumista suotavana.  Mollaaminen tarjoaa keinon kiertää itsekehumisen kieltoa. Siis näin: ”Nuo ovat huonoja”. Tästähän seuraa, vaikka sitä ei sanota: ”Minä en kuulu noihin, siis minä olen hyvä”.