MYYTTEJÄ JA USKOMUKSIA

Jooga

Jooga on kovasti suosiossa Suomessa ja varmasti monessa muussakin länsimaassa. Sopii ollakin, sillä kaikenlainen liikunta on ihmiselle hyväksi. Kysymys onkin siitä, onko se, mitä joogaksi sanotaan, lainkaan joogaa?

Kerran ollessani flaneeramassa satuin ostamaan Kampin keskuksen lähistöllä olleelta munkkioppilaalta kaksi kírjaa.  Toinen niistä oli A.C. Bhaktivedanta Swami Prabhupadan kirjoittama kirja ”Ajaton viisaus”.  Bhaktivesanda on joogan ehdoton guru. Katsotaanpa siis, mitä hän joogasta kirjoittaa. Lainaamalla häntä en tarkoita, että olisin narahtanut intialaiseen filosofiaan, vaan että olen sitä mieltä, että jos jotakin harrastaa, niin se on tehtävä oikein. 

Näin ”Ajaton viisaus” :

”Todellinen joogan harrastaminen merkitsee aistien hallitsemista. Kun joogi on saanut aistit täydellisesti hallintaansa, hän keskittää mielensä jumaluuden ylimmän persoonallisuuden , Sri Krisnan, Narayna –muotoon.

...

Bhagavad –gita suosittelee, että mietiskellään jumalan hahmoa. Mielen keskittämistä harjoitellessaan joogin on istuttava eristetyssä paikassa, jonka ilmapiiri on pyhitetty, ja noudatettava brahmacaryan sääntöjä ja periaatteita sekä harjoitettava ankaraa itsekuria ja selibaattia.  Kukaan ei voi harjoittaa joogaa täyteen ahdetussa kaupungissa yltäkylläisyydessä eläen ja nautiskellen rajoittamattomasta sukupuolielämästä ja hyvästä ruosta.

Olemme jo selittäneet, että jooga tarkoittaa aistien hallitsemista, ja aistien hallinta alkaa kielen hallitsemisesta.  Kukaan ei voi sallia kielensä maistaa kaikenlaisia kiellettyjä ruokia ja juomia ja samaan aikaan edistyä joogan harjoittamisessa. On hyvin valitettavaa, että monet vaeltavat, tekaistut joogit tulevat tänne länteen ja käyttävät hyväkseen ihmisten kiinnostusta joogaan Tuollaiset auktorisoimattomat joogit uskaltavat jopa julkisesti sanoa, että ihminen voi käyttää alkoholia ja mietiskellä samanaikaisesti.

Ei ole mitään hyötyä tuhlata kallista aikaa joidenkin voimisteluliikkeiden harjoittamiseen, jotka ovat olevinaan joogaa.”