SÄÄSTÖKOHTEITA

Sitä en ymmärrä, että kaikista säästöpuheista huolimatta valtio ja kunnat ovat jatkuvasti jättäneet kaksi valtavaa säästökohdetta käyttämättä. Tiedän, että näpertelyä on tehty sen verran, että juuri ja juuri voidaan sanoa tehdyn. Paljon enemmän voisi tehdä. Nämä kaksi asiaa ovat harmaa talous sekä vammojen ja sairauksien ennaltaehkäisy. Kolmantena käyttämättömänä säästökohteena pohdin vähän aluepolitiikkaa

Harmaa talous

Harmaassa taloudessa on arvioitu olevan jopa viisi miljardia euroa maksamattomia veroja. Käännetty arvonlisäverovelvollisuus ja vastaavat toimet eivät taida kovin paljon vaikuttaa. EK:n esitys valvonnan tehostamisesta on äärettömän mielenkiintoinen, sillä EK:n täytyy minun laillani tietää se, että valtion tuottavuusohjelma on kohdellut kaltoin työsuojeluviranomaisia, eikä heillä sen vuoksi ole mitään mahdollisuuksia valvoa työmaiden tapahtumia.  Jos harmaata taloutta halutaan todella suitsia, niin työsuojeluviranomaisten toimintakyvyn palauttamisen lisäksi valtio voisi palkata esimerkiksi 100 uutta verotarkastajaa, jotka keskittyisivät harmaan talouden paljastamiseen. Heistä pitäisi muodostaa harmaantalouden karhuryhmä, jolla olisi riittävän kannustava palkkausjärjestelmä lahjontamahdollisuuksien ehkäisemiseksi sekä poliisin valtuudet. En osaa sanoa tarkkaan, mikä ryhän kustannus valtiolle olisi, mutta ei se yli kymmenen miljoonan euron ole vuosittain. Jos ryhmä pystyy vuodessa pelastamaan edes yhden miljardin viidestä, niin valtio säästäisi vuosittain 990 miljoona euroa.

Harmaa talous ja matalapalkkaiset ulkomaiset työntekijät kuuluvat yhteen. Tiedän kirjanpitäjiä, jotka eivät ota asiakkaikseen kahden ärrän yrityksiä, enkä itsekään työsuhdekonsulttina mielelläni sitä tee. Nämä kaksi ärrää ovat rakennus ja ravintolat.  Näillä aloilla harmaatalous ilmeisesti voi parhaiten.  Harmaasta taloudesta kärsivät suomalaiset työntekijät, mutta vähintään yhtä paljon rehellisesti toimivat suomalaiset yrittäjät. Viime aikoina onkin nähty aivan uudenlaisen työmarkkinarintaman syntyminen Suomeen. Tarkoita ammattiyhdistysliikkeen ja rehellisten työnantajien yhteistoimintaa. Tämänkään vuoksi en saata ymmärtää sitä, että EK ja sen etäispääte eduskunnassa ja hallituksessa eivät suhtaudu harmaaseen talouteen riittävän vakavasti.  Voihan siinä tietysti olla takana se ajatus, että matalapalkkaisuus saataisiin leviämään kaikille aloille. Suomessa toimivien yritysten kilpailukykyhän paranisi huikeasti. Kun saamaan aikaan samat tahot haluavat leikata esimerkiksi työttömyysturvaa, niin sehän antaisi työnantajille mahdollisuuden kierrättää nykyiset kalliit työntekijät kortiston kautta matalapalkkatyöntekijöiksi ja kilpailukyky paranisi niin, että Suomeen tulisi varmasti uutta tuotantoa ainakin lähimaista.  Kaikki olisi siis hyvin – vai olisiko sittenkään? Sellainen pikkujuttuhan matalapalkkaisuutta seuraisi, ettei tämä uusi matalapalkkainen työvoima pysty ostamaan maailman kalleimpiin kuuluvia elintarvikkeita eikä kestokulutustavaroita. Markkinatalouden sääntöjen mukaan kulutuksen vähentäminen alentaa hintoja. Suomesta tulisi deflaatioyhteiskunta. En ole taloustieteilijä, mutta olen ymmärtänyt, että deflaatiota pidetään jopa inflaatiota vaarallisempana yhteiskunnalle. Deflaatiollahan on taipumus pysäyttää kauppa asiakkaiden odottaessa hintojen laskevan edelleen. Itse asiassa palkansaajien ostovoima tulee joka tapauksessa vähenemään, jos teollisuuden pako Suomesta pois jatkuu, sillä teollisuuden maksamat palkat ovat korkeammat, kuin palveluelinkeinojen. Ainakin muissa länsimaissa teollisuustyöpaikkojen väheneminen on korvautunut palvelualan työpaikkojen lisääntymisellä. Kulutustavarakaupalle Suomessa taitaa tulla kovat ajat? Palkansaajien ostovoimaa heikentää myös monien työnantajien keksimä kikkailu harjoittelijoilla ja koeajoilla.  Harjoittelijoilla kikkailulla tarkoitan sitä, että koekeapalkkainen työntekijä irtisanotaan ja tilalle palkataan ammattikorkeakoulun tai muun oppilaitoksen opiskelija harjoittelijaksi. Koeajalla kikkkailu taas on sitä, että työntekijän työsuhde puretaan koeajan viimeisenä päivänä. Paikalle palkataan uusi työntekijä, jonka työsuhde taas päätetään koeajan lopussa jne.  Molemmat edelläkuvatut menettelyt ovat työsopimuslain ja työehtosopimusten vastaisia.

Sairauksien ja vammojen ennaltaehkäisy

 

Työurien pidentämisen kannalta tärkeintä ja nopeimmin vaikuttavaa olisi saada uudet työkyvyttömyyseläketapaukset rajoitettua mahdollisimman vähiin

Toinen käyttämätön säästökohde on siis sairauksien ja vammojen ennaltaehkäiseminen. Kyllä kai tämäkin asia on noteerattu päättäjien puolesta, mutta tuloksia ei juuri ole. Taitaa olla niin, että tulokset on estänyt se, etteivät toimenpiteet saisi maksaa mitään, koska pitää säästää.

Väestön ja varsinkin nuorten lihomisesta johtuen Diabetes 2 eli ns. aikuisiän diabetes lisääntyy epidemian lailla. Sitä on tavattu jo nuorillakin henkilöillä, joten enää ei voi puhua aikuisiän taudista. Yhden tapauksen hoitaminen maksaa potilaan kotikunnalle paljon, mutta en osaa sanoa, kuinka paljon. Kun äitimme sairastui siihen noin 25 –vuotta sitten, oli liiton lehti laskenut, että yhden tapauksen hoitaminen maksaa kunnalle miljoonan tai jopa kaksi miljoonaa  (markkaa eli siis 170 000 – 340 000 euroa). Sen jälkeen on kuitenkin niin moni asia taudin hoidossa muuttunut, että en osaa arvioida, mikä summa nykyään olisi. Medivire julkaisi, ennen kuin se fuusioitiin Terveystaloon, tiedotteen  jonka mukaan Mediviren tekemien työterveyden ikäkausitarkastusten perusteella jopa puolet suomalaisista on vaarassa sairastua Diabetes 2:een.  Tämä on sellainen ennuste, että sen toteutumisen ehkäisemiseksi ei mikään kustannus ole kallis.

Diabetes 2:n (= lihomisen) ehkäisemistä vaikeuttaa se, että ihmiset eivät osaa ajatella sitä samanlaisena uhkana, kuin syöpää tai influenssaepidemiaa, vaikka Diabetes 2 itse asiassa voi olla pahempi tauti, kuin syöpä tai influenssa ovatkaan. Diabetes 2 aiheuttaa usein aivo- ja sydäninfarkteja, sokeutta ja raajojen amputoimistarvetta.

Lääkärin vakava puhuttelu taitaa olla ainoa keino, jolla on edes vähän merkitystä ohjata ihmisiä huolehtimaan itsestään.  Pitäisikö siis työterveydestä tuttuja ikäkausitarkastuksia tehdä myös muilla, kuin työterveyden piirissä oleville ja aloittaa ne nykyistä nuorempina. Lääkärin puheen tehosta on jotakin tutkimustieto olemassa. Muistan mm. sellaisen, että jos lääkäri sanoo antaessaan lääkereseptiä potilaalle, että kyseinen lääke vaikuttaa tehokkaasti, eikä sillä ole mainittavia sivuvaikutuksia, niin potilas kokee lääkkeen parempana, kuin jos lääkäri ei kehu lääkettä.

Helsinki ja jotkut muutkin kaupungit ovat aloittaneet sen käytännön, että terveydenhoitaja ottaa kauppakeskuksissa tai vastaavissa yleisörikkaissa paikoissa ihmisiltä verenpaineen ja verikokeita. Tämä on mielestäni loistava alku sairauksien ehkäisytyölle ja säästää jo yksistään paljon rahaa.

Ei diabetes 2 ole ainoa asia, jota etukäteen torjumalla saavutetaan säästöjä. Tampereen kaupunkia koskevassa väitöskirjassa todettiin mm. se, että kaupungin kannattaisi pitää jalkakäytävät kesäkunnossa ympäri vuoden. Näin kaupunki säästäisi siihen kuluvan rahan moninkertaisesti säästyneinä tapaturmakuluina. Vaikka tulos oli täysin selvä ja tutkimus julkisuudessa, en tiedä yhtään kaupunkia, joka olisi toiminut noin.  Yleensä näyttää olevan vielä niin, että nämä edellä mainitsemani järkevät, taloudellisesti ajattelevat viisaat ovat ensimmäisenä vastustamassa kuluja, jotka myöhemmin muuttuisivat tuloiksi.  Helsingin kaupungillakin on oikein esteettömyysohjelma vai –projekti, mutta liukkaat jalkakäytävät estävät monia kaupunkilaisia liikkumasta liukkaiden kelien aikana lainkaan.

Itse asiassa elämme nyt lumista joulukuuta 2010. Tänään kahdeksantena päivänä on viestimissä esitetty monta kertaa se, että lumen runsauden vuoksi Stadin bussi- ja raitiotieliikenne ovat vaikeuksissa. Myös hälytysajoneuvoilla oli vaikeuksia. Fiksuimmissa viestimissä on kyllä muistettu todeta myös se, että jalankulkijat ja pyöräilijät ovat vielä pahemmin vaikeuksissa. Skeptikkona kieltäydyn uskomasta siihen, että vaikeuksien syy olisi lumen määrä. Eilen nimittäin ainakin Ylen aikaisessa haastateltiin Staran edustajaa. Hän kertoi todellisen syyn vaikeuksiin. Samalla kun kaupunki on viime vuosien aikana rakennuttanut uusia kunnossapidettäviä katuja ja kevyen liikenteen väyliä, on kaupunki leikannut toistavasti kunnossapitomäärärahoja. Ei pidä syyttää luontoa ihmisten tekemistä tyhmyyksistä. Sitä paitsi on väärä käsitys, että lunta olisi ollut Helsingissä talvella 2009 – 2010 tai nyt joulukuussa 2010 paljon. Lumen määrän mittaamisesta on tässä käsikirjoituksessa oma lukunsa myöhemmin.  Stara on Helsingin kaupungin eli Stadin rakennusvirasto.

Kunnossapidolla on yhtymä Diabetes 2:een, sillä taudin hoitoa tukee runsas kävely ulkona, mutta useat tautia sairastavat ovat niitä, jotka ensimmäisinä jäävät kotiin liukkauden vuoksi.  Julkisuudessa kuulee usein esitettävän, että meidän katutallaajien pitäisi ostaa kengät, joissa on pitävä pohja. Toivottavasti joku joskus vielä kertoo senkin, mistä sellaisia kenkiä saa ostaa. Olen nähkääs ihan tosissani yrittänyt löytää pitävät pohjat, mutta toistaiseksi turhaan. Parhaillaan käytän talvisaappaita, joihin kotimainen valmistaja oli laittanut lapun, jossa se vakuutti pohjien pitävyyttä.  No, pito on samaa luokkaa, kuin italialaisissa kävelykengissä.  Joskus kolmekymmentä vuotta sitten suutari laittoi isältä perimiini nahkasaappaisiin aidot kumipohjat. Nehän suorastaan imeytyivät jäähän imukupin lailla, joten niiden kanssa oli mahdoton kaatua. Muistin sen, kun tuunasin vanhoista juoksutossuistani kävelykengät. Vein ne lopuksi suutarille ja pyysin pitäviä pohjia. Suutari käytti pohjia, joiden hän sanoi olevan kitkakumia. Seuraus oli se, että pito oli taas italialaisten kävelykenkien luokkaa. Ei ollut kitkaa!

Suuri osa tehohoitopaikoista voitaisiin lopettaa, jos liikenneonnettomuuksia ei sattuisi. Liikenneonnettomuuksissa nimittäin sattuu sellaisia päävammoja sekä sisäelin ja tuki- ja liikuntaelinvammoja, joita ei muuten satu.  Liikenneonnettomuuksien yleisin syy on ylinopeus. Myös silloin, kun kuljettaja on päihtynyt, on ylinopeus useammin ratkaiseva syy onnettomuuteen, kuin  päihtyneenä ajaminen onkaan.  Näin ollen kaikki toimenpiteet ylinopeuden vähentämiseksi tuottavat kunnille moninkertaisesti enemmän rahaa, kuin toimenpiteet maksavat. Tosin kuntien keinot ylinopeuden vähentämiseksi ovat olemattomat, joten valtiolle jää vastuu.

Edellä mainittuihin ihmisten terveyteen liittyviin säästökohteisiin liittyy myös inhimillisen tuskan vähentäminen.  Sekä diabetes 2 että tapaturmat aiheuttavat nimittäin suuren määrän inhimillistä tuskaa.

Aluepolitiikka

Tämä ei koske maataloustukea, se on kokonaan eri asia.

Aluepolitiikkaan käytetään Suomessa ja muissa rikkaissa maissa suuria summia rahaa, mutta en ole nähnyt ensimmäistäkään tutkimusta aluepolitiikan tehosta.  Noin silmämääräisesti näyttää siltä, että toimivaa aluepolitiikkaa ei ole keksitty missään, vaan erilaisista aluepolitiikoista huolimatta väestö keskittyy joka maassa pääkaupunkiseudulle ja alueellisiin keskuksiin.  Tietoyhteiskunta lisää väistämättä keskittymistä, koska alan yritykset toimivat keskuspaikoissa parempien asiakasvirtojen ja katteiden vuoksi, eikä niiden vaikutus yllä yhtä pitkälle ympäröivään maaseutuun, kuin perinteisen teollisuuden vaikutus. Aluepolitiikan voisi siis lopettaa, eikä se lisäisi alueiden autioitumista.  Suomen aluepolitiikkaa leimaa vielä se satiirikkoja ilahduttava aihe, että samaan aikaan, kun eri hallitukset ovat hajasijoittaneet 2 000 työpaikkaa Helsingistä kehittymättömiin maakuntiin, on valtion eri säästötoimenpiteiden vuoksi kehittymättömistä maakunnista lopetettu 10 000 työpaikkaa. Tuloksellisinta aluepolitiikka on etelärannikon suurten kaupunkien asukkaiden ostovoimasta huolehtiminen, sillä näissä kaupungeissa kulutetaan maaseudulla tuotetut tuotteet, ja näistä kaupungeista mennään myös lomalle muualle Suomeen. Ainakin Kajjaanissa oltaneen parhaillaan hyvin tyytyväisiä Helsingistä tulleen tilauksen johdosta?

Logiikka kateissa: Hallituksella, jonka ohjelmassa on metropolipolitiikka, mutta joka veroratkaisuissaan lisää metropolin asukkaiden asumiskustannuksia kymmenillä miljoonilla euroilla.