Biopolttoaineet

Oman aikamme maailmanlaajuisista myyteistä kummallisin on luottamus biopolttoaineisiin ilmastokysymyksen ratkaisijana.

Ensimmäisenä on hyvä todeta se, että vaikka maailman kaikki pellot pantaisiin kasvamaan polttoaineeksi tarkoitettuja kasveja, eivät ne riittäisi lähimainkaan korvaamaan fossiilisia polttoaineita, eikä ihmisillä olisi sen jälkeen enää ruokaa. Itse asiassa palmuöljyn käyttäminen biopolttoaineena on ajanut monet kehitysmaiden perheet entistä pahempaan tilanteeseen. Palmuöljy on monissa kehitysmaissa keskeinen elintarvike, jonka hinnannousu on vakava asia monelle taloudelle jopa niin kehittyneessä maassa, kuin Meksiko. Palmuöljyä ei vo suositella Suomessa ravinnoksi, sillä sen rasvoista 78 % on tyydyttämätöntä. Siellä missä ruokaa on vähän, on ruon energiasisältö tärkeämpi tekijä, kuin ruon terveellisyys.

Levistä on puhuttu mahdollisena tapana ratkaista biopolttoaineisiin liittyvä ruoan hintaa kohottava vaikutus. Valitettavasti Tiede –lehti kertoi loppukesällä 2010, että ainakin nykyinen tapa tehdä levästä polttoainetta tuottaa enemmän hiilidioksidipäästöjä, kuin fossiiliset polttoaineet.  Enkä ainakaan minä pysty ajattelemaan, miten levää voitaisiin tehdä niin suunnattomia määriä, kuin energiantuotannossa tarvitaan.

Elinkaaren mittaisissa tutkimuksissa on muutenkin todettu se. että biopolttoaineilla saatava hiilidioksidipäästöjen vähennys on marginaalinen, ellei olematon. Lisäksi biopolttoaineiden savu vaarantaa sitä hengittämään joutuvien ihmisten terveyden. Lisäksi erityisessä vaarassa ovat astmasta ja keuhkojen vajaatoiminnasta kärsivät ihmiset.

Etanolin käyttöönotto lisäisi Ruotsin hiilidioksidipäästöjä 15 – 30 miljoona tonnia 10 vuoden aikana. ActionAid –järjestö on köyhyyden vastainen järjestö ja varoittaa, että EU:n päätös (2020 mennessä 10% polttoaineista olisi biopolttoaineita) ajaa miljoonia ihmisiä nälänhätään kohoavien ruokakasvien hintojen vuoksi.  Eu itse arvioi, että päätös nelinkertaistaa biopolttoaineiden käytön ja lisäyksestä kaksi kolmasosaa tuodaan kehitysmaista.  Etanoli vähentäisi päästöjä vasta 50 – 60 vuoden kuluttua, mutta se on aivan liian myöhään ilmasto-ongelman kannalta.  Helsingin sanomat 28.2.2010.

Puuta poltetaan terveyden kustannuksella. Raimo O. Salonen on terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija ja ympäristöterveyden dosentti Itä-Suomen yliopistossa. Kyseessä on vieraskynäkirjoitus Helsingin sanomissa 8.3.2010. Jutun pihvi on se, että nykyisissä puun pienpolttolaitteissa on palamisen tehokkuuteen liittyviä puutteita, minkä vuoksi ne päästävät ilmaan suuria määriä terveydelle vaarallisia pienhiukkasia. Puun pienpolttolaitteet tupruttava ilmaan neljänneksen pienhiukkasten vuotuisista päästöistä, mikä on saman verran, kuin kaikki energialaitokset yhteensä ja enemmän, kuin koko tieliikenne. Pääkaupunkiseudulla puun pienpolton on todettu kasvattavan selvästi pienhiukkasten ja niihin sitoutuneiden syöpävaarallisten hiilivetyjen pitoisuuksia.  Tosin noki on vielä pienhiukkasiakin suurempi terveysriski. Palaan siihen kohta.

Pienhiukkasongelma tosin häviää, jos puu kaasutetaan ennen polttamista, mutta minulla ei taas ole tietoa kaasutuksen mahdollisista ympäristövaikutuksista, ja joka tapauksessa hiilidioksidipäästöt jäävät.

Hiilestä hiilidioksidi saadaan talteen. Samoin se saadaan puustakin, jos halutaan. Menetelmää kutsutaan agrohiilikonseptiksi. Se tarkoittaa sitä, että biomassan sitomaa hiilidioksidia erotetaan koksina luonnonkierrosta kuivatislaamalla biomassaa niin, että koksi sijoitetaan maaperään kasvuolosuhteita parantamaan.  Sehän tekisi puukaasusta kelvollisen polttoaineen. Samalla tavalla kelvollinen on tosin kivihiili.  Parempi ilmaston ja ihmisen terveyden kannalta olisi luopua polttamisesta kokonaan.

Hiukkasia pahempi terveysongelma on biopolttoaineiden polttamisessa syntyvä noki. Kalevi Rantanen on Tiede –lehden numeroon 3/2011 kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin ”Otatko riskin?” Artikkelin yhteyteen Rantanen on koonnut tilastotietoja vaarallisista asioista. Vaarallisin on biomassan polttamisessa syntyvä noki. Sen vuoksi menettää maapallolla hengensä vuosittan lähes puolitoista miljoonaa ihmistä. Tarkka luku on 1 450 000. Lähde on WHO, IEA World energy outlook 2010. Nokea syntyy mm. siten, että kaasumainen hiilivety krakkautuu kuumassa ja vähähappisessa lämpötilassa vedyksi ja hiileksi.  Eli kaasutilaan syntyvä kiinteä aines on hyvin pienikokoista ja voisi siis kulkeutua ihmisen verenkiertoon keuhkojen kautta hengitysilmasta.

Pienhiukkaspäästöt aiheuttavat puolen miljoonan ihmisen kuoleman, mutta siinä on mukana mysö fossiilisten polttoaineitten polttamisessa syntyvät pienhiukkaset. Lähde on Anre Nél, UCLA, Science 2005.

Puun kaasuttaminen, noki ja agrohiilikonsepti olivat minulle vieraita asioita ennen kuin aloin kirjoittaa tätä käsikirjoitusta. Niitä koskevaa arvokasta apua sain Markku Raikolta ÅF –consult Oy:stä.

Savukaasut eivät ole ainoa syy olla polttamatta puuta. Suomen neljännen uhanalaisarvion tulokset julkaistiin syksyllä 2010. Sen mukaan Suomessa on 2247 uhanalaista lajia. Metsästäjiä kiinnostanee se tieto, että puolet riistaeläimistämme on jo punaisella listalla eli äärimmäisen uhanalaisia. Vuonna 2000 tehtyyn arviointiin verrattuna 186:n lajin tilanne on parantunut ja 356:n lajin huonontunut. Uhanalaistuminen on hieman hidastunut metsissä ja kulttuuriympäristöissä, mutta soilla, vesissä, rannoilla, kallioilla ja tuntureilla sen on huomattavasti kiihtynyt.  Ympäristökeskuksen lehden ”Ympäristö 8/2010” mukaan turpeen energiakäytöstä ja energianpuun korjaamisesta esitetyt suunnitelmat voivat jopa dramaattisesti vaikuttaa uhanalaiskehitykseen.

 Mieltäni on erityisesti askarruttanut se, että eräästä biopolttoaineiden savuun liittyvästä ongelmasta on tyystin vaiettu. Tiede –lehti kertoi siitä syksyllä 2009:

Suuri osa maailman ihmisistä asuu taloissa, joissa poltetaan puuta avotulella. Intialaistutkimuksen mukaan tästä johtuva jatkuva savualtistus voi monella tapaa haitata lasten kehitystä. 

Etelä-Intiassa tehdyssä tutkimuksessa seurattiin lähes 12 000:ta vastasyntynyttä puolen vuoden ajan. Seurannan aikana tutkijat havaitsivat savulle kotonaan altistuvien lasten potevan mm. kolmanneksen enemmän hengitysteiden sairauksia. Lisäksi heistä useampi oli syntynyt pienikokoisena, heillä oli enemmän alipainoisuutta ja kasvuhäiriöitä ja heistä useampi menehtyi seurannan aikana kuin niistä lapsista, joiden kotona ei poltettu puuta tai lantaa. Sama tulos päti lapsiin, jotka altistuivat tupakansavulle. Puunsavu haittaa lasten kehittymistä!  Tätä tietoa voi vähätellä ja sen voi unohtaa, mutta tosiasia sen  takana säilyy ja vaikuttaa.

Virhe on tehty jo hyväksyttäessä käsite “hiilidioksidineutraali”. Käsitteellä tarkoitetaan kasveja, jotka kasvaessaan imevät hiilidioksidia itseensä, ja jotka poltettaessa päästävät hiilidioksidin taivaalle. Ilmastokysymys on niin vakava asia, ettei neutraalisuus riitä sen torjumiseen, vaan ainakin sähkö on pyrittävä tuottamaan tavoilla, jotka eivät vapauta hiilidioksidia. Tätä ajatusta puoltaa myös se, että meillä on toinenkin suuren luokan ympäristöongelma, josta ei juuri puhuta. Se on maaperän happamoituminen.  Polttaminen polttoaineesta riippumatta tuottaa enemmän tai vähemmän päästöjä, jotka edesauttavat happamoitumista. Täysin päästötöntä tapaa tehdä sähköä ei olekaan, sillä kaikkiin tapoihin liittyy valmistuksen ja kuljetuksen aiheuttamia päästöjä. Tapoja, jotka itsessään eivät tuota päästöjä, ovat ennen muuta ydinvoima, mutta myös tuuli-, aurinko- ja aaltovoima. Lisäksi lisääntyvä päästötön lämmöntuottamistapa on maalämpö.

Iltalehti raportoi lööpissään 2.12.2010 Suomen muuttumisesta Siperia kaltaiseksi sääoloiltaan. Tapani mukaisesti jätin lehden ostamatta, mutta arvaan jutun liittyvän Golfvirran mahdolliseen pysähtymiseen. Se on asia, josta kukaan ei vielä osaa sanoa lopullista totuutta. Tiede –lehden ilmastonumerossa muutama vuosi sitten tutkija esitti näkemyksen, jonka politisoituneena voisi toistaa näin: Jos Golfvirta pysähtyy tai heikkenee, niin sää kylmenee Suomessa lähinnä keskustapuolueen kannatusalueilla. Sen sijaan Etelä-Suomessa lämpötila saattaa jopa nousta. Syy on se, että Keski-Euroopassa tapahtuva lämpeneminen heijastuu Etelä-Suomeen ja kumoaa Golfvirran poisjäämisen vaikutuksen.  Jos näin todella käy, niin väestön ennennäkemätöntä keskittymistä Etelä-Suomeen ei voi estää. Kun samaan aikaan elinkelvottomaksi muuttuneilta maapallon alueilta tulee vähintään miljoonia pakolaisia, on Etelä-Suomessa arvatenkin melkoinen tungos. Olisikohan siis syytä jättää biopolttoaineet sinne, mihin ne kuuluvatkin ja keskittyä hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen?

Voihan se tosin olla niinkin, että Iltalehti ylitti normaalin tasonsa ja tarkoitti ilmavirtausten muuttumista ja sen vaikutusta Suomen säähään.  Tieteellä ei vielä ole näkemystä siitä, miten ilmaston lämpeneminen muuttaa ilmavirtauksia, joten ei myöskään voi sanoa, onko Suomen viimeisen puolentoista vuoden kylmillä talvilla ja kuumalla kesällä yhteyttä ilmastomuutokseen.  Joka tapauksessa Suomen säihin ovat perinteisesti vaikuttaneet lännestä ja lounaasta saapuvat matalapaineet, mutta nyt viimeisen puolentoista vuoden aikana säämme onkin määräytynyt idästä tulleitten korkeapaineiden mukaan eli meillä on ollut mannerilmasto.

Tulevaisuuden ennustaminen on haastavaa. Siitä huolimatta aion yrittää sitä. Minusta tämän hetken tietojen varassa on ilmeistä, että tulevaisuudessa sähkö tehdään pääasiassa kahdella tavalla. Toinen on fuusiovoima ja toinen on aurinko.  Fuusiovoimalassa sähköä tehdään yhdistämällä vety heliumiksi. Ongelmana on prosessin vaatima korkea lämpötila.  Parhaillaan rakenteilla on ainakin koelaitoksia, mutta ennusteissa fuusiovoiman laajempi käyttöönotto tapahtuisi 2050 –luvulla. Vety on maailmankaikkeuden yleisin alkuaine, joten se ei lopu. Reaktori tuote helium on ainakin nykyisen käsityksen mukaan ongelmaton, mutta reaktion säteilemät protonit ja neutronit saastuttavat reaktorin rakenteet.  Ilmeistä kuitenkin lienee se, että fuusioreaktiosta on tulossa Kalevalan Sammon kaltainen loppumaton hyvinvoinnin tuottaja. Eivät hommat silti lopu Greenpeaceltäkään, sillä ennen täydellistä fuusiovoimalaa turvaudutaan luultavasti hybrídivoimalaan, jota kutsutaan Lifeksi. Life tulee sanoista laser inertial fusion engine.  Niissä fuusiota käytetään kiihdyttämään ydinjätteessä tapahtuvia fissioreaktioita.

Siellä missä aurinko paljon paistaa, ovat aurinkokennot erinomainen tapa tehdä sähköä. Käytännössä tämä tarkoittanee kääntöpiirien välistä osaa maapallosta. Näillä alueilla on väkirikkaita valtioita, joten päästöjä voidaan globaalisti ajatellen vähentää tehokkaasti siirtymällä aurinkovoiman käyttämiseen. On jopa ajateltu niin, että ns. suprajohtimien tullessa ja kehittyessä jokapäiväiseen käyttöön voitaisiin Saharan autiomaahan rakentaa aurinkovoimaloita, joista sähkö siirretään Eurooppaan. Näin jopa neljännes Euroopan sähköstä voisi olla suoraa aurinkovoimaa. Suprajohtimia on jo tuotannossa, joten tämä hanke voi olla lähempänä, kuin arvaammekaan.

Nykyiset tavat tehdä sähköä näyttävät siis kaikki olevan väliaikaisia tapoja.

Sen jälkeen, kun IVO vietiin pörssiin ja sähkömarkkinat vapautettiin, ei kenelläkään enää ole vastuuta Suomen sähköhuollosta. Tämän vuoksi on minusta kestämätöntä, että sähköä halutaan tuottaa valtion tuella. Tosin ns. risupaketti ydinvoimalaitosratkaisun osana on esimerkki siitä, kuinka paljon demokraattisempaa on käsitellä asioita parlamentissa, kuin esim. kansanäänestyksellä. Jos uusien ydinvoimaloiden luvat olisi päätetty kansanäänestyksessä, ei mitään risupakettia olisi syntynyt, koska kansanäänestyksen tulos olisi tullut ilmankin voimaan. Kansanäänestykset ovat tosin Suomessa suosittelevia, mutta on vaikea kuvitella eduskunnan päätyvän kansanäänestyksen tuloksen vastaiseen ratkaisuun. Kun risupakettia käsiteltiin eduskunnassa, olivat innokkaimmatkin ydinvoiman puoltajat valmiit hyväksymään risupaketin saadakseen riittävästi kannatusta ydinvoimalle. Demokratian kannalta ratkaisu oli hyvä, mutta luontoa ei risupaketti ilahduta, eikä ihmisten terveyttä.

Liikenteen ympäristöhaittojen vähentäminen tuntuvasti onkin vaikeampi asia. Auto on ongelma ympäristölle alusta loppuun asti, joten ajon aikainen polttoaine ei ole ainoa autoilun ympäristötekijä.  Lisäksi autoja varten tarvitaan teitä, siltoja, tunneleita, pysäköintialueita yms. Auto myös mahdollistaa hajanaisen yhteiskuntarakenteen, jossa asunnot, työpaikat ja kaupat ovat kaukana toisistaan. Tällainen yhteiskunta tuottaa tietysti päästöjä enemmän, kuin tiivis asuminen.  Autoon liittyy vielä sekin epämiellyttävä asia, että melu tappaa ihmisiä. Saksassa on laskettu, että noin kolme prosenttia infarkteista selittyy tieliikenteen aiheuttamasta yli 60 desibelin melusta. Suomessa se tarkoittaisi vuosittain noin 500 infarktia. 

Vihreitten eräs mantra on ollut koko heidän toimintansa ajan sähkön säästäminen keinona vähentää päästöjä.  Sähkö on niin monipuolinen ja käyttövalmis tuote, etten voi tuota vihreitten mantraa käyttää mietiskelyyn. Jos sähkö tuotetaan luontoa mahdollisimman vähän rasittavalla tavalla, niin ei sen kulutusta ainakaan luonnonsuojelullisista syistä ole tarpeen vähentää.

Sähkön säästämisen kanssa samaan sarjaan kuuluvat puheet asumislämpötilojen alentamisesta.  20 astetta on hyvä lämpötila, jos tekee jotakin fyysisesti rasittavaa työtä, mutta se ei ole kirjanlukemis- , ei seurustelu-, eikä tv:n katselulämpötila eikä myöskään eroottisten leikkien harrastamislämpötila. Ne jotka puhuvat 20:stä asteesta eivät taida tietääkään, mitä eroottiset leikit ovat puhumattakaan japanilaisesta erotiikasta.  Jos tila on vedoton, niin 22 – 23 alkaa olla sopiva lämpötila, mutta veto edellyttää korkeampia lämpötiloja.  Useimmitenhan taloissa vetää, sillä kylmät ikkunat, lattiat ja seinät aiheuttavat vetoa. Sellaiset expatriaatit (ulkomaille lähetetyt työntekijät), jotka ovat asuneet kauan jossakin lämpimässä maassa, ovat järjestään sitä mieltä, että kun 30:n asteen lämpötilaan tottuu, niin se alkaa tuntua tosi hyvältä lämpötilalta. Eihän se ole ihme, sillä ihmisen oma lämpötilahan on terveenä oltaessa 36 – 37 astetta.

Jokin YK:n alajärjestö tutki joskus 1980 –luvulla maapallon silloisen elintason jakamista tasan kaikkien maapallon ihmisten kesken. Tulos oli se, että jos elintaso jaettaisiin tasan, se vastaisi silloista elintasoa Itä-Euroopan sosialistisissa maissa. Tämä taas vastaa suomalaisten elintasoa 1960 –luvun alussa. Asianomaisen järjestön mukaan se oli myös sellainen elintaso, jonka maapallon luonto ja ilmakehä kestävät. Silloin ei matkustettu ulkomaille eikä shoppailtu.  Henkilöautojakin oli harvassa, mutta joukkoliikennettä oli kaikkialla. Ruokaa oli riittävästi, ja asunnot olivat lämpimiä.  Antennimastoissa oli kauniinpunaiset varoitusvalot. Hometaloja ei ollut, eikä ylivelkaantumista tunettu.

Logiikka kateissa: Suomen luonnonsuojeluliitolla, jonka lehti Suomen luonto kertoo lähes joka numerossaan maaseudulla tapahtuneista tai tapahtumassa olevista luonnon pilaamisista ja seuraavalla sivulla romantisoi maalla asumista ja tekee maalle muuttaneista perheistä luonnon sankareita.